Valmista vai keskeneräistä? Kun kehittäjä bloggaamisen aloitti

Pyörittelin blogin aloittamista useita kuukausia, tarkalleen ottaen lähes vuoden. Perustin itselleni blogialustan tunnukset jo vuosi sitten. Kirjoitin sinne muutaman tekstinpätkän, mutta varmistin asetuksista visusti, että kukaan ei pääse niitä vahingossakaan lukemaan. Joku saattaisi nähdä keskeneräisiä kirjoituksiani, joissa asiat eivät ole järjestyksessä ja valmiita. Aloitin monta tekstiä saamatta niitä päätökseen. Aiheita risteili mielessä, mutta niiden saaminen kokonaiseksi blogikirjoitukseksi tuntui vaikealta.

Miten kirjoittaa kiinnostavasti monimutkaisista asioista?

Kirjoittaminen on ollut minulle aina (aiemmin) helppoa ja mukavaa. Esseiden kirjoittaminen ei tuottanut koulussa mitään ongelmia. Työelämään siirtyessäni kirjoittaminen onnistui edelleen oikein hyvin. Ongelmia alkoi syntyä vasta, kun oma asiantuntemus lisääntyi. Maailman koko monimutkaisuus on avautunut. Miten ihmeessä sellaisista ilmiöistä – kuin työ, oppiminen, kehittäminen, ihmisten kehittyminen – joita työssäni käsittelen ja jotka leimaavat ajatteluani ja toimintaani myös vapaa-ajalla, pystyisi kirjoittamaan mitään tolkullista.

Tekstit tulisivat aina olemaan vajaita, vain pieni pilkahdus jostakin aiheesta, vain jotain mitä pystyisin itse tuottamaan, mikä ei tunnu paljolta. Miten pystyisin kirjoittamaan mitään sellaista, josta joku muukin saisi selvää ja vielä niin kiinnostavasti, että joku jaksaisi sitä lukea?

Tällaista ajattelumallia vasten on ymmärrettävää, että blogin kirjoittaminen tuntui isolta haasteelta. Jos nyt jotain itseäni kiinnostavaa saisinkin muodostettua peräkkäisiksi sanoiksi, kiinnostaisiko se ketään muuta. Ja jos ei kiinnosta, onko sillä väliä. Ja jos ei ole väliä, miksi kirjoittaisin: itseäni vartenko?

Täydellisyyteen pyrkimällä ei ehkä pääse perille ollenkaan

Käännekohta bloggaamisen ajattelemisesta toteuttamiseen oli hetki, jolloin päätin, että postausten ei tarvitse olla täydellisiä kokonaisuuksia. Ne ovat senhetkinen ajatukseni ja näkökulmani asiaan. Ne ovat aina puutteellisia. Olenkin huomannut, että heti julkaisemisen ja ensimmäisten kommenttien jälkeen tulee usein mieleen ajatuksia, jotka blogiin olisi pitänyt saada. ”Tätäkään en tajunnut ja tuotakin puolta olisi voinut selventää.” Ymmärsin myös, että jos haluan täydellistä, en saa koskaan mitään aikaan.

Blogin kirjoittamiseen sopii mielestäni jatkuva keskeneräisyys, mikä on tyypillistä ihmisen oppimiselle. Ei yritetä edes esittää, että asia on nyt tyhjentävästi tässä. Vaan tässä on nyt tämänhetkinen totuus, muutaman hetken päästä se voi olla jo vähän muuttunut tai täydentynyt.

Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on bloggaajalle tärkeää

Ensimmäisen blogikirjoitukseni julkaisin noin kuukausi sitten. Jo kuukauden kokemuksella bloggaamisesta on ollut hyötyä. Olen saanut ihmisiltä kommentteja, jotka herättävät uusia kysymyksiä ja synnyttävät blogi-ideoita. Huomaan kommenttien perusteella, että jokin asia ei tullutkaan tekstissä riittävän hyvin ilmi tai asia ei olekaan muille itsestäänselvä.

Työnohjaus-kirjoitukseni synnytti pitkän keskustelun työnohjaajien Facebook-sivuilla työnohjauksen roolista ja uusista haasteista. Bloggaamalla olen oppinut lisää itsestäni, ja pystyn paremmin asemoimaan omaa osaamistani suhteessa muihin.

Lukijat saavat blogista sen, mitä saavat, joku vähän mietittävää omaan tilanteeseen tai apua itselle tärkeään asiaan, joku pienen ajatuksenpoikasen, joka haihtuu seuraavalla klikkauksella. Toivon mukaan joku innostuu miettimään, voisiko yhteistyöstä kanssani olla hyötyä työpaikan asioiden edistämisessä.

Jos yksi tapa ajatella johtaa jatkuvasti umpikujaan, on tarpeen etsiä asiasta uusia puolia

Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa puhutaan näkökulman vaihtamisesta. Alussa ajattelin bloggausta vanhasta viitekehyksestäni kokonaisten asiatekstien kirjoittajana. Löysin bloggaamiselle uuden merkityksen keskeneräisten ajatusten eteenpäin viejänä ja keskustelun avaajana, jolloin kirjoittamisen ja julkaisemisen kynnys alentui.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia bloggaamisesta? Tai oletko löytänyt johonkin asiaan elämässäsi uuden näkökulman, jolloin ratkaisut ovat avautuneet?