Ajoin eräänä syksyisenä iltapäivänä kohti kotia työnohjausreissulta, ja huomasin tien varrella olevalla pellolla leikkuupuimurin työssään. Työnohjausprosessin aloitus oli ollut haastava. Tiimi ei oikein tullut toimeen keskenään, kommunikointi ei toiminut ja tuli helposti väärinymmärryksiä siitä, mitä toinen sanoo. Ihmiset olivat väsyneitä työhönsä, ja sairauslomat olivat lisääntyneet. Poissaolot taas työllistivät ja kuormittivat tiimiä entisestään. Tiimin aiemmat työnohjauskokemukset…
Kirjoitin edelliseen blogiini, kuinka työnohjauksen tulisi muuttua työelämän muutoksen mukana. LinkedInissä sain kirjoitukseen pari mainiota kommenttia. Ville Saarikoski kommentoi, että työnohjauksessa ”hoidetaan oireita.” Rauno Maaninka käytti vertauskuvana astmanhoitoa: ”Ajatellaanpa lääketieteellisesti astmaa, joka on tulehduksellinen sairaus, jonka hoidossa käytetään avaavia lääkkeitä ja tulehdusta hoitavia lääkkeitä. Kun hoitotasapaino on kunnossa käytetään avaavia lääkkeitä ja kun taas tulehdus…
”Työnohjausta käytettiin valituskanavana, eniten puhuttiin siitä, miten meillä on huonot resurssit.” ”Olisin odottanut työnohjauksen tuottavan kehittämisideoita työhön.” ”Työnohjaus oli pelkkää puhumista, se ei tuottanut mitään uutta.” Miksi työnohjauksesta ajatellaan tällä tavalla? Miksi se ei pysty vastaamaan tilaajan tai ohjattavien odotuksiin ja tarpeeseen? Työnohjaus ei aina onnistu tavoitteessaan. Joskus se saattaa jopa ylläpitää ongelmissa pyöriskelyä ja…
Kehityskelpoinen 