Tunnetko sinä ihmisiä, jotka käyvät työpaikalla ”vain töissä”? Heille töissä käyminen on keino ansaita elantonsa, mutta elämän sisältö tulee perheestä, mökkeilystä tai kavereiden kanssa hengailusta. Onko teilläkin työntekijöitä, joille töihin tuleminen joka arkiaamu ei ole selvästikään nautinto, vaan he joutuvat raahaamaan itsensä työpaikalle?
Onko työstä nauttiminen persoonakysymys? Vai ennemmin asennekysymys? Onko sellaisia tyyppejä, jotka kaiken kaikkiaan pystyvät innostumaan työstä kuin työstä? Pitäisikö työpaikalle raahautujan ottaa itseään vain niskasta kiinni ja etsiä uusi, motivoituneempi ote?
Ylen jutussa 28.1.2015 Työterveyslaitoksen tutkija Lotta Harju kertoi, että työ tuntuu tylsältä, jos työntekijä ei pysty käyttämään vahvuuksiaan ja kykyjään mielekkäällä tavalla. Tämä saattaa johtua työympäristöstä tai organisoinnista, jotka estävät työn tekemisen merkityksellisellä tavalla. Harjun mukaan kyse on hyvin yksilöllisestä ilmiöstä ja ohjeeksi hän antaakin työntekijän oma-aloitteiset ratkaisut ”työn tuunaamiseksi”.
Persoona- ja asennekysymysten lisäksi asiaa voidaan tutkia myös työn sisältöjen ja työtekijän kiinnostuksen kohteiden yhteensovittamisena.
Joskus työn mieli hukkuu muutoksiin. Työ voi tuntua tylsältä, koska se ei ole enää sama työ, johon työntekijä alun perin hakeutui. Monella työpaikalla muutokset ovat niin suuria, että tekijöiden työidentiteetti ei meinaa pysyä mukana. Yhä useammin työntekijä joutuu kysymään itseltään: kuka oikein olen täällä töissä, onko tämä minulle riittävän kiinnostavaa, löytyykö nykyisestä työstä riittävästi työn mieltä vai hakeudunko muualle?
Ennen pankin virkailija palvelivat asiakkaita tiskillä laskujen maksamisessa ja rahan siirtämisessä tililtä ulos ja sisään. Kun palvelut digitalisoituvat, on työ muuttunut palvelujen myymiseksi. Osa työstä on jo hävinnyt kokonaan. ”Pankkialalla tarvitaan selvästi uudenlaista myyntiosaamista ja entistä laaja-alaisempaa tuotteiden tuntemusta.” Sanoo ammattiliitto Pron finanssisektorin johtaja Antti Hakala Helsingin sanomien jutussa 10.2.2015. Pankkialalla ollaan tilanteessa, jossa vanhaa työtä ei enää ole olemassa. Työntekijöiden pitäisi oppia uusia ajattelemisen ja tekemisen tapoja ja jossain määrin innostuakin uudesta.
Työntekijän tilannetta ei kannata tarkastella työstä irrotettuna. Työn muuttumista voi kuvata ja miettiä työntekijän kanssa, missä uusissa asioissa työntekijä erityisesti haluaisi olla mukana. Työidentiteetin selkeyttämistä voi siis tukea, eikä se ole työn tekemisestä irrallinen asia.
Useimmat työntekijät haluavat oppia ja olla mukana uusissa asioissa, vaikuttaa ja kehittää työtään, kun siihen annetaan mahdollisuus. Tämän olen oppinut kehittämistyötä työpaikoilla tehdessäni. Olen nähnyt monta asenteen muutosta, kun työntekijät ovat päässeet puhumaan arjestaan ja kehittämään työtään uudella tavalla. Kun työhönsä pääsee vaikuttamaan, keksimään itse ratkaisuja ja luomaan yhdessä uusia tekemisen tapoja, on motivaatio Ja työn imu herkässä.
Kehityskelpoinen 
Hyvä kirjoitus! Uskon myös täysin siihen, että kun pääsee itse vaikuttamaan oman työnsä sisältöön niin motivaatio pysyy kohdillaan. Lisäisin vielä ajatuksen, että kun työntekijälle annetaan mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan esim. haastavammilla ja/tai uusilla tehtävillä, pitäisi myös huolehtia, että nykyisiä tehtäviä uudelleenorganisoidaan niin että uusille tehtäville on aikaa.
Hyvä lisäys Kristiina!
Aloittelen juuri YAMK-opparia organisaation kehittämiseen sitoutumisesta julkisella sektorilla. Kiinnostavia keskusteluja innolla seuraan!