Olen seurannut junnukiekkoa useamman vuoden ja osallistunut toimintaan toimitsijana ja vanhempana. Lapset ovat jääkiekosta innoissaan, ja heidän iloista tekemistään on aivan mahtavaa seurata. Kaikki eivät kuitenkaan ole innostuneet samoista asioista. Yksi tykkää erityisesti pukukoppielämästä, siitä, että saa jutella ja pelleillä kavereiden kanssa. Toinen nauttii luistelemisesta, harjoitusten luisteluosuus on hänelle eniten mieleen. Kolmas on maaliorientoitunut, vain maalien tekeminen ratkaisee. Myöhemmin lasten kiinnostus alkaa eriytyä myös pelaamisen suhteen: maalivahdeiksi, puolustajiksi ja hyökkääjiksi. Ja vielä tästäkin eteenpäin – on hyökkäävää puolustajaa ja niin edelleen – mutta tämän kuvaamiseen oma osaamiseni ei enää riitä.
Motivaation kohde myös muuttuu. Kun harjoittelu ja pelit kovenevat, ei kaveriorientoitunut motivaatio enää kanna. Mitä pidemmälle harrastus etenee sitä enemmän innostuksen on kohdistuttava itse tekemiseen ja uuden oppimiseen, harjoitteluun. Murrosiässä alkaakin ilmaantua jääkiekon oheen kilpailevia kiinnostuksen kohteita, mikä saa monet lopettamaan harrastuksen.
Olen kuullut lukuisia tarinoita työelämästä. Samaan tapaan kuin junnukiekossa työelämässäkään ihmisten motivaatio ei kohdistu samoihin asioihin ja on yksittäisenkin työntekijän osalta muuttuva. Yksi kertoo, että ainoa syy työn tekemiseen on palkka. Jos rahaa ei tarvitsisi, hanskat putoaisivat välittömästi. Toisen mielestä työkaverit ovat tärkein syy jatkaa työntekoa. Hyvä henki auttaa jaksamaan. Kolmas pitää asiakkaita työnsä tärkeimpänä motivaation lähteenä. Tärkeintä on se, että asiakkailta saa kiitosta tai huomaa tyytyväisyyden pienistä eleistä tai ilmeistä. Neljännelle merkityksellisintä työssä on uuden oppiminen. Hän motivoituu siitä, että työssä on haasteita ja siinä joutuu jatkuvasti uusiin tilanteisiin. Huomio kohdistuu siihen, mitä ei vielä osaa. Viidennelle työ voi olla paikka, johon mennä, ettei tarvitse olla kotona toimettomana.
On selvää, että palkkaan perustuva motivaatio ei yksin varmista parasta työssä suoriutumista ja panosta yhteiseksi hyväksi. Kun motivaatio syntyy itse työstä ja siinä onnistumisesta – sekä nykyään yhä enemmän uuden kehittelystä ja oppimisesta – on erinomaiset mahdollisuudet sille, että työntekijä voi hyvin ja samaan aikaa suoriutuu hyvin työstään. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista tai että kaikkien pitäisi osata samoja asioita. Tarvitaan hyökkääviä puolustajia, kahden suunnan hyökkääjiä ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Johtamisen yksi ydinkysymys on se, miten ihmiset saadaan motivoitumaan ja kokemaan onnistumisia työn sisällöllisten tavoitteiden saavuttamisesta.
Aiheeseen liittyvää blogissa:
Kehityskelpoinen 