Työhyvinvointia ja oppimista vertaisryhmämentoroinnilla – case ammatillinen koulutus

Opettajan oppiminen

Itsenäistä asiantuntijatyötä tekevät ovat työhön liittyvien ongelmiensa kanssa usein aika yksin. Työhön sisältyy myös paljon ristiriitaisia vaatimuksia. On esimerkiksi hoidettava ”oma työ” kunnolla, ja samalla täytyisi osallistua yhteisiin työtehtäviin ja kehittämiseen. Anna-Rita Koli on tutkinut ammatillisen opettajan työhyvinvointia ja todennut, että ratkaistaakseen ristiriitaisia vaatimuksia opettajat helposti luopuvat yhteisistä hankkeista ja päättävät keskittyä omaan opetustyöhönsä. Opetustyötä ei kuitenkaan enää voi tehdä ajattelemalla vain omaa tonttiaan.

”Opettajan työ on yksinäistä, mutta sitä ei voi tehdä yksin”

Kun uusi ammatillinen opettaja aloittaa työnsä oppilaitoksessa, on se hänelle uusi ammatti. Hän on kyllä ammattilainen omalla alallaan, olkoon se sitten hitsaaminen tai ravintola-ala, mutta opettajana hän on aloittelija.

Uudessa työpaikassa vastassa on monenlaisia ja -tasoisia haasteita: Koulutus täytyy osata suunnitella sekä pitkällä aikaperspektiivillä että yksittäisten tuntien osalta, ja opettaminen edellyttää tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä. Koulutusjärjestelmä- ja rahoitustuntemus on edellytys sujuvalle työskentelylle, mutta koko koulutusjärjestelmän kieli on aikamoista hepreaa aloittavalla opettajalle. Opiskelijoiden kanssa tulee eteen yllättäviä tilanteita, joissa pelkkä opetustaito tai oman ammatin osaaminen eivät riitä. Opiskelija saattaa kaivata erityistä opiskelussaan tai muuten elämässään, mutta valmiita vastauksia tai toimintamalleja ei ole olemassa.

Samaan aikaan, kun opettajalla on paljon opittavaa, on oman työn rajaaminen tärkeää mutta hankalaa. Kaikessa ei yksi opettaja pysty olemaan mukana, vaan on kyettävä ymmärtämään, mikä omassa työssä on olennaista.

Kokeneemmilla opettajilla edellä kuvatut asiat ovat parhaassa tapauksessa hyvin hallinnassa. Siitä huolimatta kokenutkin opettaja kaipaa asioiden jakamista kollegojen kanssa. ”Opettajan työ on yksinäistä, mutta sitä ei voi tehdä yksin”, sanoi eräs opettaja. Toisilta opettajilta oppiminen edistää uuden opettajan työhön perehtymistä ja kokeneet opettajat voivat jakaa hyviä käytäntöjä toisilleen.

Muutokset kyseenalaistavat työidentiteettiä

Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa – rahoituksessa, reunaehdoissa, opiskelijoissa, työpaikoilla – tapahtuu koko ajan muutoksia. Opettajien työ on entistä vähemmän luokkaopetusta ja entistä enemmän opiskelijoiden yksilöllistä ohjaamista ja oppimisedellytysten luomista. Samalla on löydettävä toimintatapoja, jotka sopivat rahoittajien muuttuviin vaatimuksiin. Monesta suunnasta tulevat vaatimukset ovat lisäksi välillä keskenään ristiriitaisia.

Opettajan työssä saattaa kyseenalaistua se, mikä on alun perin saanut innostumaan opettamisesta. Itseä kiinnostavia asioita ei enää ehkä voidaan tehdä itseä kiinnostavalla tavalla. Oma työidentiteetti ei ole enää itsestään selvä.

Vertaisryhmämentoroinnin uusi malli

Edupolissa opettajien työhyvinvoinnin ja oppimisen haasteet päätettiin ottaa tosissaan. Opettajia tukemaan perustettiin vertaismentorointiryhmiä, ja niihin valmennettiin vetäjiä.

Vertaisryhmämentorointia käytetään työhyvinvoinnin tukena monissa oppilaitoksissa. Ajatuksena on, että vertaismentorointiryhmissä opettajat pääsevät jakamaan kokemuksiaan ja hyviä käytäntöjä. Edupolissa todettiin, että pelkkä haasteista keskusteleminen ja kokemusten sekä ideoiden jakaminen ei riitä. Edupolin vertaisryhmien vetäjiä valmennettiin uudenlaiseen ajatteluun ja työkalujen käyttöön. Tämä uudenlainen vertaisryhmämentorointi pohjautui muun muassa seuraaville ajatuksille:

  • Sen lisäksi, että aloittava opettaja joutuu ottamaan haltuun opettajan roolin ja erilaisia käytännöllisiä ja hallinnollisia asioita, hän nousee ”liikkuvaan junaan”. Ammatillinen opetus ja toimintaympäristö ovat jatkuvassa muutoksessa.
  • Muutokset tuottavat työn hallinnan, työidentiteetin ja oppimisen haasteita opettajille.
  • Keskustelun ja kokemusten jakamisen tueksi tarjottiin jäsentämisen työkaluja, joiden tarkoituksena oli tehdä ymmärrettäväksi omia työidentiteetin ja työhyvinvoinnin haasteita osana ammatillisen opettajan muuttuvaa toimintaympäristöä.
  • Työkalujen avulla osallistujat tekevät näkyväksi sitä, mitä opettaja ei ehdi normaalityössään ajatella. Mistä johtuu, että tunnen riittämättömyyttä? Miksi olen väsynyt tai turhautunut?
  • Näkyväksi tekemisen avulla sekä yksilölliset että yhteiset ratkaisuvaihtoehdot avautuvat uudella tavalla.
  • Vertaisryhmissä on mahdollista tuottaa ratkaisuja ja kehittämisideoita oman tiimin tai koko oppilaitoksen käyttöön.

Vertaisryhmämentorointi tukee työidentiteettiä ja kehittämistä

Vetäjät kokeilivat työkalujen toimivuutta sekä itse että ryhmänsä kanssa ja samalla rakensimme Edupolin vertaisryhmämentorointimallia. Vertaismentorointiryhmiin osallistuneille toteutettiin kysely. Tässä joitakin osallistuneiden kommentteja:

” Ilman vermeä tilanne saattaisi olla erittäin huono. Luultavasti olisin jättänyt työni määräaikaisuuden päätyttyä.”

”Vertaismentorointi on tukenut omaa ajattelutapaa sekä avannut uusia tapoja katsoa toimintaa/omaa työtä.”

”Keskustelut kollegoiden kanssa ja ryhmässä pohdittavat tehtävät ovat vahvistaneet luottamusta omiin kykyihin sekä auttanut ymmärtämään ammtillisen identiteetin kehittymisen merkitystä.”

”Omaan ammatilliseen kehittymiseen olis voinut juuttua vaikka kuinka kauaksi, se oli hyödyllistä”

”Jäsentää omaa osaamista, työn merkitystä ja siihen liittyvää tietoa ja taitoa. Menetelmät ovat mielestäni hyödynnettävissä myös muihin koulutuksiin. Ryhmään osallistuminen on auttanut verkostoitumaan, tieto muista toimijoista, hankkeista ja käytännöistä on lisääntynyt”.

”Vertaistuki ja uudet ideat työhön/toimintaan”

Opettajien henkilökohtaisten tulosten lisäksi ryhmissä syntyi ideoita uusista työkäytännöistä ja muista työhön liittyvistä ratkaisuista. Parhaimmillaan vertaismentorointiryhmät toimivatkin opettajien työhyvinvoinnin ja oppimisen tukemisen lisäksi foorumina, joka tuottaa tietoa ja ratkaisuideoita koko oppilaitoksen käyttöön.

Jos kiinnostuit kuulemaan lisää uudenlaisesta vertaisryhmämentoroinnista, ota yhteyttä Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän henkilöstön kehittämispäällikkö Leena Peltolaan tai valmennuksen toteuttajaan eli minuun.

Aiheeseen liittyvää:

Kurssi kohti tulevaa – tulevaisuuden työssä olemassa olevan oppinen ei riitä

Onko työn mielekkyys persoona-, asenne- vai työkysymys?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: