Ajoin eräänä syksyisenä iltapäivänä kohti kotia työnohjausreissulta, ja huomasin tien varrella olevalla pellolla leikkuupuimurin työssään. Työnohjausprosessin aloitus oli ollut haastava. Tiimi ei oikein tullut toimeen keskenään, kommunikointi ei toiminut ja tuli helposti väärinymmärryksiä siitä, mitä toinen sanoo. Ihmiset olivat väsyneitä työhönsä, ja sairauslomat olivat lisääntyneet. Poissaolot taas työllistivät ja kuormittivat tiimiä entisestään.
Tiimin aiemmat työnohjauskokemukset olivat olleet huonoja, niissä oli muun muassa esitetty syytöksiä toisia tiimiläisiä kohtaan. Osa tiimiläisistä oli ensimmäisen kerran tavatessamme luonnollisesti sitä mieltä, että eivät he mitään työnohjausta tarvitse.
Syksyisenä iltapäivänä leikkuupuimurin ohi ajaessani huomasin miettiväni, miten tiimi oli muuttunut. Kaikkein negatiivisimmin työnohjaukseen alussa suhtautunut oli sanonut tapaamisessamme haluavansa jatkaa työnohjausta. Ja kuvannut, miten juuri tämänkaltaisesta työnohjauksesta on heille hyötyä, koska puhumme työstä ja kehitämme sitä yhdessä.
Huomasin pohtivani myös muita päättyneitä ja kesken olevia kehittämisprosesseja. Esimiehiä, jotka kertoivat, miten kehityskeskusteluihin oli tullut aivan uudenlaista sisältöä ja dialogia. Selvityksiä, joiden avulla tilaaja on saanut näkyviin asioita, joihin sitten on voitu tarttua ja lähteä viemään eteenpäin. Yksittäisiä ihmisiä, joista huomaa, että ”pään päällä syttyy lamppu”, ja he oivaltavat jotain uutta. Näkyväksi tekemistä ja tekemisen kehittymistä – oppimista.
Hei mutta – olenkin tainnut onnistua siinä mitä teen! Sillä hetkellä tunsin selkeästi tekeväni asiakkaille merkityksellistä ja itselleni mielekästä työtä. Satoa syntyy, vaikka sen määrään en aina ole tyytyväinen. Laatu vaihtelee monenlaisista tekijöistä johtuen. Lopputulosta ei voi ennakoida, eikä asiakkaiden saama hyöty tule koskaan kokonaan näkyviin.
Sen pienen hetken olin tyytyväinen itseeni ja työhöni. Kunnes hyvin nopeasti mielen valtasivat taas keskeneräiset asiakasprosessit ja niiden ratkominen. Miten saan huomenna aloittavan ryhmän keskustelemaan? Ovatkohan lapset muuten muistaneet syödä? Ai niin, poika piti viedä kaverilleen heti kotiin palattuani. Onkohan läksyt jo tehty?
Kehityskelpoinen 